tiistai 30. elokuuta 2016

Kotikadulla - Nuestra calle

Matkatar haastoi blogissaan kuvaamaan kotikatua, mustavalkoisena.
Matkatar retó en su blog sacar fotos en blanco y negro de la calle donde vives.

Meidän katu on lyhyt; olisiko juuri ja juuri sata metriä. Ensin kurkataan vasemmalle ja oikealle.
Nuestra calle es cortita; apenas cien metros. Primero un vistazo a la izquierda y a la derecha.



Vasemmalla tien päässä alkaa polku, joka kulkee koivikon poikki.
A la izquierda, al final de la calle empieza un sendero que pasa entre abedules.





sunnuntai 28. elokuuta 2016

Sunnuntai Lapakistossa - Domingo en Lapakisto

Tänään lähdettiin äidin ja koirien kanssa Lapakistoon kätköjahtiin. Olemme käyneet alueella jo viime kesänä, mutta silloin teimme vain pienen lenkin Lapakiston ja Pitkäjärven rannoilla. Tänään kiersimme neljän järven lenkin ja näimme Lapakiston, Sammaliston, Ahvenlammin ja Pitkäjärven. Monet muutkin olivat lähteneet viettämään sunnuntaita metsään ja kaikki kolme parkkipaikkaa olivatkin melkein täynnä.

Hoy fui con mi madre y los perros a buscar geocaches a Lapakisto. Visitamos la zona ya el verano pasado pero entonces hicimos sólo una pequeña vuelta por las orillas de Lapakisto y Pitkäjärvi. Hoy dimos la vuelta de cuatro lagos y vimos Lapakisto, Sammalisto, Ahvenlammi y Pitkäjärvi. Muchos otros también habían salido para pasar el domingo en el bosque y todos los tres aparcamientos estaban casi llenas.


Lapakiston tulipaikka - Asadero de Lapakisto


Sammaliston laavu - Asadero de Sammalisto




Pitkäjärven tulipaikka - Asadero de Pitkäjärvi




maanantai 22. elokuuta 2016

Patikalla Pajulahdessa - Senderismo en Pajulahti

Pajulahden urheiluopisto sijaitsee entisen Nastolan kunnan aluella, kuuluu nykyään Lahteen. Lahdesta matkaa tulee parikymmentä kilometriä. Pajulahdessa voi harrastaa monipuolisesti liikuntaa ja sieltä löytyy myös seikkailupuisto, jossa pääsee toteuttamaan sisäistä apinaansa!

El centro deportivo de Pajulahti está situado en Nastola que hoy en día es parte de municipio de Lahti. Está a unos veinte kilómetros de Lahti. Pajulahti ofrece muchas posibilidades para hacer deporte y ¡también tienen un parque de aventuras para los que quieren hacer el mono!


Olisi se ollut kivaa roikkua puissa ja laskea vaijeriliukua valjaissa, mutta päivän retkemme idea oli metsästää muutama kymmenen geokätköä Pajulahden maastosta. Kesällä kattava latuverkosto toimii oivallisena patikkareitistönä ja sieltä on myös yhdysreittejä Lapakiston retkeilyalueelle. Ja mikä parasta, geokätköilyn harrastajalle alueelta löytyy lähemmäs sata kätköä!

A mí me hubiera gustado subir los árboles y probar las tirolinas pero la idea de nuestra excursión fue buscar unos cuantos  geocaches en los alrededores de Pajulahti. Durante el verano las rutas de esquí son una amplia red de senderos con rutas que conectan Pajulahti a los senderos de Lapakisto. Y lo mejor, ¡hay casi cien caches en la zona para los que son aficionados de geocaching!


Me valitsimme reittimme pohjaksi kymmenen kilometrin ladun pohjan ja neljän tunnin patikkamatkalla paitsi näimme erilaisia maisemia saimme logattua 32 geokätköä. Reitit oli todella hyvin merkitty ja loppumatkasta vierailemallemme Seelammin laavulle pääsee myös lastenvaunujen tai pyörätuolin kanssa. Paikalla voi tulistella ja nauttia luonnosta.

Eligimos la ruta de esquí de diez kilómetros como base para nuestra vuelta y durante cuatro horas a parte de ver diferentes tipos de paisajes encontramos 32 geocaches. Las rutas están muy bien marcadas y a el área recreativa de Seelammi que visitamos al final de la vuelta es accesible para carros de niños y sillas de ruedas. Allí se puede hacer un asadero y disfrutar de la naturaleza.



Kauniista ja lämpimästä säästä huolimatta saimme taivaltaa rauhassa. Lopulta yhdeksän kilometrin mittaisella matkallamme näimme vain yhden lenkkeilijän, yhden perheen laavulla ja toinen tuli vastaan loppumetreillä. Kyllä koirillekin ruoka ja uni maittoi, kun päästiin takaisin kotiin!

A pesar de hacer tiempo soleado y caluroso no vimos más que un corredor, una familia en el área recreativa y otra que se cruzó con nosotros en los últimos metros. ¡Ay las ganas de comer y dormir que tenían los perros al llegar de vuelta a casa! 


lauantai 13. elokuuta 2016

Äitien suusta - Eso dicen las madres

Viimeisiä lomapäiviä viedään. Maanantaina pikkuhiljaa taas töiden ääreen. Onneksi sää on ollut (ja näyttäis lähipäivinä olevan) mitä on, niin eipähän sureta, että vois sitä vielä lomaillakin, kun on niin nätti sää.

Ya llegaron los últimos días de las vacaciones. El lunes hay que volver al curro, poco a poco. Por suerte el tiempo ha sido (y parece ser) mojaíto y no te da tanta pena de acabar las vacaciones.

Juurikin suomalaisen kesäsään innoittamana kaivoin teille tämän luonnoksissa odotelleen tekstin varmasti kaikkien kuulemista äitien sanonnoista, jotka eivät kuitenkaan sovi Kanarialle...

Es justito el verano finlandés que me dió la inspiración para buscar este texto entre los guardados. Un texto que cuenta de las frases típicas de madres finlandesas; frases que no se puede aplicar en Canarias...

" Nyt pitää olla ulkona, kun on nätti sää"
Tämä sanonta ahdisteli minua suuresti asuessamme Kanarialla. Siellä kun on nätti sää sen 350 päivää vuodessa. Kun kerrankin vapaapäivänä ajattelin vain siivota / tuijottaa telkkaa / lukea / virkata tai neuloa niin heti pieni sisäinen äidin ääni pakotti minut ulos. Kun on niin nätti sää.

"Hay que salir ya que hace buen tiempo"
Esta frase me molestó mucho cuando vivimos en Canarias. Es que allí hace buen tiempo 350 días al año. Por una vez que tienes un día libre y habías planeado pasarlo limpiando / viendo la tele / leyendo / tejiendo pues inmediatamente esa pequeña voz de mi madre dentro de mi cabeza me obligó a salir. Ya que hace buen tiempo.


"Älä puhu tuntemattomille"
No sitten kun sain itseni ulos ja mietin ulko-ovella minne menisin, vastaan tulee täysin tuntematon vanha setä (no olen mä saattanut sen joskus nähdä ennenkin) ja hän huikkaa hyvät päivät. No minä sitten automaattisesti vastaan tervehdykseen ajatellen kuitenkin sekunnin murto-osan sen jälkeen, että mitähän tuokin halusi. Olikohan se humalassa? Luuliko minua joksikin muuksi? Joku pervo varmaan...

"No hables con desconocidos"
Pues he salido y delante de la puerta de abajo estoy pensando dónde ir y viene un viejillo totalmente desconocido (vale, puede ser que le he visto antes) y me dice buenos días. Pues yo automaticamente le devuelvo el saludo pero una milésima de segundo después me quedo pensando ¿qué será que quería? ¿Habría tomado copas? ¿Me confundió con otra? Seguro que era un pervertido...


"Syö ruoka pois ennen kuin se jäähtyy"
Illalla olen jo unohtanut tuntemattoman tervehtijä-ahdistelijan ja päätämme lähteä pienellä porukalla ravintolaan syömään. Iloinen puheensorina kantautuu pöydästä, kun ruokailun ohessa kerrotaan tuoreimmat kuulumiset. Suomalainen istuu hiljaa ja lappaa ruokaa lautaselta suuhun pikavauhtia, ettei se vaan jäähdy. Ehtii sentään nyökytellä ja hymähtää jotain kommentiksi muille. Sitten se istuu kiltisti tunnin ja odottaa, että muutkin pääsevät tilaamaan jälkiruokaa.

"Cómetelo antes que se enfria"
Por la noche ya se me ha olvidado el encuentro con el acusador saludante desconocido y decidimos salir con amigos a cenar. Todos se sientan y empiezan a contar las últimas noticias mientras comen. La finlandesa está callada y aspira la comida del plato lo más rápido posible antes que se enfria. Tiene justito el tiempo para gruñir algo de respuesta para los demás. Luego espera una hora pacientemente y espera que los demás también estén listos para pedir postre.



sunnuntai 7. elokuuta 2016

Jästejä, purkkeja... kk! - Muggles, botes... gpec!

Nonni! Koirat katsoo jo kieroon, kun kysyn mennäänkö etsimään "pokemoneja". "Ei taas metsään kolmeksi tunniksi..."

¡Ya! Los perros me dan aquella mirada cuando pregunto si vamos a buscar "pokemones". "No me digas que vamos otra vez al bosque para tres horas..."


Viime postissa vihjasin jo kokeilleeni geokätköilyä ja tää tauti on vaan mennyt pahempaan suuntaan. Tarkkasilmäisimmät huomaavat uuden laskurin oikeassa sivupalkissa. Viikko kätköilyä takana toistaiseksi vain omassa kotikaupungissa ja löydettynä jo 16 kätköä! (jos sivupalkissa lukee muuta, se päivittyy hieman viiveellä...)

En mi último texto ya les conté que había ido a probar geocaching y esta enfermedad se está poniendo peor. Los más observadoras se dan cuenta de un contador nuevo a la derecha. Una semana de geocaching atrás y de momento solo en nuestra ciudad y ¡ya he encontrado 16 caches! (si pone otra cosa en el contador, se actualiza con retardo...)

Etsikää te kätköjä, minä syön mustikoita! -¡Busquen caches ustedes, yo como arándanos!

Perjantaina tallattiin 2 tuntia ja 7 km ja eilenkin 3 tuntia ja 6-7 km. Tänään etsittiin kaupunkikätköjä. Kavereina äiti, mies (kun töiltään ehtii) ja tietysti geokoirat! Liikuntaa tulee huomaamatta ja aika kuluu siivillä. Kätköt ovat usein paikoilla, joihin liittyy joku tarina, nähtävyys tai vaikka kaunis maisema.

El viernes caminamos 2 horas y 7 kms y ayer 3 horas y unos 6-7 kms. Hoy buscamos caches por la ciudad. De compañero tengo mi madre mi esposo (si no trabaja) y ¡por supuesto mis geoperros! Sin darte cuenta haces ejercicio y el tiempo va volando. Los caches están a menudo en sitios que te cuentan una historia o te muestran un punto de interés o por ejemplo un paisaje bonito.


Tabletin avulla olen tähän asti suunnistanut ja hyvin se on riittänyt. Vain kolme kätköä on jäänyt löytämättä. Tarkkoja silmiä ja hoksottimiakin tarvitaan, jotta välillä hyvinkin kekseliäästi naamioidut kätköt paljastuvat. Luulenpa, että erilaiset kätkötyypit tulevat tutuksi löytöjen myötä.

Hasta ahora he usado el tablet y ha sido suficiente. Son sólo tres caches que no hemos encontrado. Necesitas buenos ojos y mente lúcida para encontrar los caches a veces muy bien camuflajeados. Creo que más que encuentras más aprendes de los diferentes tipos de caches y escondites.

Jos sinäkin kiinnostuit, kurkkaa sivulle geocaching.com, mutta suosittelen lukemaan tämän varoituksen sanan ensin. :)

Si te interesa, mira ver la página geocaching.com pero quizás vale la pena leer este texto (en finlandés) primero.


tiistai 2. elokuuta 2016

Kätköistä paljastuu... - Desde los escondites...

Eipä uskaltautunut kukaan arvuuttelemaan uutta autoamme. Uusi Kermitimme on Nissan Juke. Ei ihan maasturi, mutta crossover tai citymaasturi. En tosiaan ollut täysin ihastunut sen ulkonäköön alusta asti, mutta pikkuhiljaahan tuo alkaa vaikuttaa ihan symppikseltä mulkosilmineen.

Nadie quería probar su suerte y adivinar la marca de nuestro coche nuevo. Nuestro Gustavo nuevo es un Nissan Juke. Casi un todoterreno, un crossover. No me enamoré a la primera vista pero poco a poco empieza a parecer hasta simpático con sus ojos saltones. 





Sunnuntaina jukeboksia ulkoilutettiin oikein urakalla, kun ajelimme Tampereella moikkaamassa ystävää ja miestään. Eilen, heinäkuun vaihtuessa elokuuksi, vietimme villahääpäiväämme. Juhlistimme sitä piipahtamalla kaupassa ja vakuutusyhtiössä. :D No joo, illalla herkuteltiin kunnon pihveillä ja valkosipulikatkaravuilla.

El domingo sacamos nuestro jukebox a caminar de verdad cuando fuimos a Tampere a ver mi amiga y su esposo. Ayer que el julio cambió a agosto fue nuestro aniversario de bodas de lana. Lo celebramos visitando el súper y la companía de seguros. :D  Pues en serio, por la noche comimos bien; bistec y gambas al ajillo.


Miehen kysellessä mitä haluaisin hääpäivänä tehdä, sain päähäni kokeilla geokätköilyä. Ensin rekisteröidyin geocaching.com-sivustolle ja sitten katsottiin sopiva kätkö lähistöltä ja eikun matkaan! Mikä riemu, kun boksi löytyikin metsästä suht helposti ja vielä sellaisen polun varrelta, mistä on kuljettu monesti ohi autuaan tietämättä kätketyistä aarteista. Illalla lähdettiin vielä etsimään toista kätköä, mutta se jäi piiloonsa. Tänään otettiin kuitenkin uusintakierros ja löytyihän se. Ja löytyi vielä kaksi muutakin. Koukuttavaa ja sanoisinko jokseenkin fiksumpaa kuin pokemonijahti. (sori pokettajat...)

Mi esposo estaba preguntando qué quisiera hacer en nuestro aniversario y se me ocurrió que podríamos probar geocaching. Primero me registré en geocaching.com, luego eligimos un cache cerca de nuestra casa y ¡a buscar! Qué alegría cuando encontramos la caja en el bosque bastante facilmente. Y aparte, en un sendero que hemos caminado un viaje de veces sin saber que hay tesoros escondidos cerquita. Por la noche fuimos a buscar otro cache pero aquel no lo encontramos. Hoy intentamos de nuevo y por fin lo encontré. Y dos caches más. El geocaching parece adictivo y bastante más inteligente que buscar los pokémones. (lo siento jugadores de pokémon...)